Unettomuus 1- Minä 0

Menny hetki ilman blogitekstejä, rehellisesti ei vain ole jaksanut. Lähes joka ilta kun menen nukkumaan, vielä neljältä katson kelloa ja mietin että olisiko sama valvoa koko yö. Ehkä, ehkä ei. Turhauttaa. Sitten en kuitenkaan saa nukutuksi kymmentä pidempään. Jää yöunet aika lyhyeksi. Onneksi en ole missään töissä nyt ja enemmänki pakko vaan levätä. Näkee jo silmistä että unet on jääny vähiksi, mutta oon päättäny pärjätä niin sillon pärjään. Unet luultavasti valmistavat tulevaan, vauvan mukaanhan sitä sitten eletään. Tällähetkellä eletään raskausviikkoa 29+0.

Kuitenkin nautin siitä että saan kantaa tätä lasta sisälläni ja päivä päivältä enemmän odotan sitä että se jo syntyis. Tiedän että pitää olla varovainen, että vauva malttas pysyä hetken vielä masussa ja sitä kautta olisi paljon valmiinpi tähän maailmaan. Joka ilta sanon myös pelonsekaisin tuntein mahalle että rakastan sitä tulevaa pientä ihmettä niin paljon että pelkään menettäväni sen. 

Olen yrittänyt keksiä itselleni jotain tekemistä lepäämisen kaveriksi, joten olen innostunut virkkaamaan ja kutomaan. Välillä kun istun sohvalla ja virkkaan, mietin että mikähän minulle on tullut kun en koskaan ole ollut tälläinen. Ehkä se kertoo siitä että valmistautuu äitiyteen ja samalla muuttuu ihmisenä aika paljon. Huomaa itsessä paljon myös sellaista että on huolehtivampi kaikesta ja haluan auttaa kaikkia yms. Jos täällä lukijoissa on muita odottajia/ äitejä, onko teillä tämmösiä samoja huomioita?

Kiitos kun luit postauksen<3

 

Liikuntakielto ja viikonloppu

Rauhallista sunnuntai-iltaa!<3
Tässä on nyt mennyt muutama päivä ilman postauksia, koska olimme viikonloppu reissussa mieheni vanhemmilla Kuusamossa. Torstaina minulla oli lääkäriaika jossa katsottiin tilannetta kun on ollut ennenaikaisia supistuksia. Liikuntakielto sieltä napsahti. Tilanne on se että vauva voisi syntyä koska vaan joten pitää ottaa rauhassa, että sais vielä vähän kasvaa mahassa. No eipä ole kauheasti tehnyt mieli liikkuakaan kun heti tulee epämukavia oloja. Toivotaan nyt kuitenkin että vielä useampi viikko oltaisiin yhtenä kappaleena. Välillä toki turhauttaa kun mitenkään ei voi olla ja alkaa olla melko tukalaolo mutta näittenki olojen kans oppii elämään. Tämän lääkärikäynnin jälkeen saimme ideaksi että no lähdetäämpä Kuusamoon. Varsinki jos vauva päättäisi syntyä tai joutuisin sairaalaan, ei sinne mentäisi pitkään aikaan.

 

Matkalla jo huomasi että mitä lähemmäs Kuusamoa tultiin, oli enemmän keltaisia puita. Ihan oikea syksy! Oulussa sataa aina vaan vettä niin oli kyllä kiva käydä tuolla ihanissa maisemissa. Siellä sitten innostuin käsitöistä kun ei saanut mitään raskaampaa tehdä. Aloitin tekemään tuttinauhan josta valmiina kuva tässä postauksessa, olen kyllä ylpeä itsestäni! Viimeksi yläasteella virkannut tai kutonut. Sitten kun olin sen saanut valmiiksi niin ajattelin että olisipa ihana jos olis muutakin itsetehtyä vauvalle. Päätin sitten kokeilla tehdä vauvan tumput kutomalla. Saa nähdä millainen on lopputulos. Tekemällähän sitä oppii ja hyvin kului matkakin Kuusamosta Ouluun kun kutoi. Tässähän alkaa tulemaan ihan höperöksi.

 Oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja kiitos että luit postauksen!<3

Meistäkö vanhemmat?

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!<3
Jos nyt aloitettas ihan jostain niin blogissa varmasti tulee näkymään paljon minun raskaus ja meidän tuleva perhe-elämä. Eli meille on tulossa vauva joulukuussa ja olen tällähetkellä raskausviikolla 28. Aika on kulunut nopeasti, mutta silti välillä olo on erittäin malttamaton. Haluaisi jo sen vauvan tänne meidän kanssa vaikka se tietyllälailla pelottaakin. Kun sain tietää olevani raskaana, oloni oli sekaava. Tiesin että haluan pitää lapsen mutta kaikki oli uutta ja ihmeellistä, en ollut varma selviänkö. Kaiken pahoinvoinnin keskellä olo oli tuskainen mutta kai se kuului asiaan. Tuosta ajatuksesta olen päässyt jo eteenpäin lukuunottamatta hetkiä jolloin tuntuu että en minä vauvaa osaa hoitaa. Kuitenkin haluan luottaa siihen että kaikki menee niinkuin pitää ja asiat menevät luonnollisemmin kun lapsen saa syliin.

Pikkuhiljaa olemme tehneet hankintoja ja laittaneet kotia valmiiksi. Haluan että viihdyn kotona, siksi olen sisustanut vähäisen. Oli karua tajuta se kuinka paljon tavaraa niin pieni vauva tarvitsee. Isoimpia hankintoja ovat olleet vaunut, turvakaukalo ja sänky. Toki on paljon vaatteita niin sisälle kuin uloskin. Pitää myös ottaa huomioon syntymäkuukausi, talvi on lähellä. Olen päättänyt että me teemme niin kuin näämme parhaaksi. Netissä on paljon ihmisä jotka haluavat neuvoa, mutta ehkä oma pää kertoo sen mikä on hyväksi. Välillä olen ollut niin kipeä että on ollut helpompi vain maata sängyssä ja odottaa seuraavaa päivää. Ehkä tässä jaksaa vielä 12 viikkoa. Hui, kuinka pitkäaika, samalla niin lyhyt. On tämä myös miehellenikin henkisesti rankkaa kun olen hormooneissa. Välillä itken että en pärjää, toisena hetkenä olen vihainen asiasta mitä ei ole. Toisinaan itken etten haluaisi olla tälläinen hormoonihirviö. Tämä osa on kuitenkin hyväksyttävä.

Olisi kiva jos kysyisitte mieltä painavia asioita, vastaan mielelläni. Jos on postausehdotuksia niin kertokaa toki. Toki blogin linkkiä voi jakaa jos tiedät jonkun jota kiinnostaisi tällainen blogi. Olen niin aloittelija tässä vielä että kaikki on vähän hukassa. Ehkä tästä oppii päiväkerrallaan jotain uutta ja kehittyy paremmaksi kirjoittajaksi. Toivon parasta.

    Kiitos että luit postauksen!<3
   

Blogin henkiin herättäminen

Hei vaan pitkästä aikaa!

Kun kirjauduin tänne bloggeriin niin huomasin että edellisestä blogitekstistä on ainakin kaks vuotta. Hurjalta tuntuu, mutta niin kauan siitä on ku oon kirjotellu. Monesti kuluneen kevään ja kesän aikana on käynyt mielessä, että josko minusta olis taas blogia kirjoittelemaan. Elämäntilanteeni on hurjasti muuttunut kahdessa vuodessa ja varmasti myös ihmisenä olen kasvanut. 

   Eli siis niille jotka ei minusta mitään tiedä, olen Annika 20.w. ja asun Oulussa. Olen naimisissa ja odotan myös ensimmäistä lastani jonka pitäisi syntyä joulukuussa. Mun lukio on vieläkin kesken monestakin syystä, joten yritän tällähetkellä käydä sen loppuun. En ole ihan varma mitä kaikkea blogissa tulen näyttämään, mutta pääpiirteittäin meidän arkielämää. Toivottavasti joku lukija olisi vielä linjoilla ja saisi kiinni tästä uudesta aloituksesta. Varmasti olen myös ulkonäöllisesti muuttunut sitten viimenäkemän joten laitan myös kuvia jotta kaikki pääsisi kärryille minkänäköinen ihminen täällä kirjoittelee.