Unettomuus 1- Minä 0

Menny hetki ilman blogitekstejä, rehellisesti ei vain ole jaksanut. Lähes joka ilta kun menen nukkumaan, vielä neljältä katson kelloa ja mietin että olisiko sama valvoa koko yö. Ehkä, ehkä ei. Turhauttaa. Sitten en kuitenkaan saa nukutuksi kymmentä pidempään. Jää yöunet aika lyhyeksi. Onneksi en ole missään töissä nyt ja enemmänki pakko vaan levätä. Näkee jo silmistä että unet on jääny vähiksi, mutta oon päättäny pärjätä niin sillon pärjään. Unet luultavasti valmistavat tulevaan, vauvan mukaanhan sitä sitten eletään. Tällähetkellä eletään raskausviikkoa 29+0.

Kuitenkin nautin siitä että saan kantaa tätä lasta sisälläni ja päivä päivältä enemmän odotan sitä että se jo syntyis. Tiedän että pitää olla varovainen, että vauva malttas pysyä hetken vielä masussa ja sitä kautta olisi paljon valmiinpi tähän maailmaan. Joka ilta sanon myös pelonsekaisin tuntein mahalle että rakastan sitä tulevaa pientä ihmettä niin paljon että pelkään menettäväni sen. 

Olen yrittänyt keksiä itselleni jotain tekemistä lepäämisen kaveriksi, joten olen innostunut virkkaamaan ja kutomaan. Välillä kun istun sohvalla ja virkkaan, mietin että mikähän minulle on tullut kun en koskaan ole ollut tälläinen. Ehkä se kertoo siitä että valmistautuu äitiyteen ja samalla muuttuu ihmisenä aika paljon. Huomaa itsessä paljon myös sellaista että on huolehtivampi kaikesta ja haluan auttaa kaikkia yms. Jos täällä lukijoissa on muita odottajia/ äitejä, onko teillä tämmösiä samoja huomioita?

Kiitos kun luit postauksen<3